Voi rauhallista mieltä (tai ainakin rauhallisempaa kuin eilen illalla tähän aikaan).

Tuntuu hyvältä, kun on saanut edes yhden homman tehdyksi ja saman tien pois mielestään. Seuraavan kerran tästä tehdystä kuullaan joskus heinäkuun loppupuolella, eli lisää silloin. Saa nähdä, tuleeko musta vielä (ainakin) kerran perustutkinto-opiskelija.

Toinen rauhoittava asia on, että rakas E on päässyt onnellisesti matkaan kohti Tansaniaa, ja on mitä todennäköisimmin juuri näillä hetkillä perillä. Vaikka Tansania on kaukana, tuntuu jostakin syystä hyvältä tietää, että E on siellä. Kotona, jossakin.

Muuten, mitä luulette, mitä tulee tästä parhaillaan käytävästä suurvaltojen nokkapokasta? Minua alkaa kohta hirvittää.