Eikös se ole vähän niin kuin nyt, kuitenkin, keskikesä? Helsingissä on tää viikko ollut aivan taivaallisen lämmin, oon sanonut monta kertaa että ihan kuin Lusakassa (ja L on kertonut, että Chomassa, missä sen äiti asuu, oli eilen aamulla 0,4 astetta pakkasta - auts).

Eilen fiilistelin päivän Suomenlinnassa, tekemättä mitään. Maattiin vaan työkaverin kanssa auringossa, luettiin lehtiä ja keskusteltiin. Keskusteleminen on kivaa. Siis sellainen, missä kokee oppivansa jotakin uutta.

Illalla jatkoin keskustelua ystävä M:n kanssa aiheesta "Helsingistä puuttuu...". M oli sitä mieltä, että Helsingistä puuttuu kaupunkikulttuuri. Siihen en tosin saanut tarkkaa vastausta, mitä se kaupunkikulttuuri varsinaisesti on, tai olisi. Jonkinlaista ilmapiiriä ilmeisesti, sellaista kaupungissa asumisen fiilistä, kaupunkilaisten sosiaalista yhteisyyttä, kai. Kyllä mun mielestä Helsingissä on kaupunkikulttuuria, ainakin näin kesällä. Kadut ja puistot täynnä ihmisiä!

Tänään tutustuin Tervasaareen, aikamoista kaupunkikulttuuria sekin. Pieni saari melkein keskustassa! Mikä vois olla makeempaa. Oli ihanaa seurata, kuinka koirat ui elämänsä onnessa nimenomaan koirille tarkoitetulla uimarannalla. Ja kuinka pääskyset kylpi hiekassa!

Joskus harmittaa, ettei ihminen voi koskaan kokea samanlaista aidon viatonta iloa kuin koirat ja pääskyset.