Voi mikä ihana viikonloppu, ja samalla erittäin tunteiden täyteinen, vaikka mitään sen kummempaa ei päältä päin katsottuna tapahtunutkaan. Ajoin vain junalla Tampereelle ja vietin siellä aikaa hyvien ystävien kanssa. Kiitos teille kaikille siitä.

Mutta Tampere. Oli hämmentävän ihanan kipeä tunne tulla kotiin, vaikkei tullutkaan kotiin. Kuitenkin: Kaleva, Hämeenkatu, Finlayson, Hervanta. Koti se on, silti, koska siellä on edelleen osa minusta. Ja niin elettyä elämää.

Ja sitten, kun tulin Helsinkiin, tuli taas sellainen olo, että tulin kotiin. Kuinka siistiä se nyt sitten on, että on kotona siellä ja täällä. Se se vasta onkin. Huomasin, ettei mun lempipaikka kuitenkaan ole Hervannan Särkijärvellä, vaikka sielläkin on ihanaa. Mun lempipaikka (nyt) on Kallion kaduilla, missä raitiovaunu kolisee ja kirskuu ja lokit huutaa. Kaupunki, siitä mä pidän.