Hei, huomasitteko?!

Tänään oli valoisaa, vaikka lunta tulikin melkein tupaan asti. Siis sillä lailla valoisaa, että kun käveli puoli viiden aikaan kotiin päin, ei ollut vielä alkanut hämärtää. (Kohta on juhannus, joo.)

Tulin muuten kotiin seminaarista, joka käsitteli islamia suomalaisissa joukkoviestimissä. Voi kuinka mielenkiintoista, kiehtovaa suorastaan! Ihan totta, taidan kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni olla pieni akateemikko, koska pidän paitsi tutkimusten lukemisesta myös akateemisesta keskustelusta, asioiden jossittelusta ja pähkimisestä.

Mutta niin, asiaan. Mitään yllättävää tutkimuksessa ei toki tullut ilmi, vaan homman nimi oli se, että kyllä, islam ja muslimit esitetään suomalaisissa joukkoviestimissä useimmiten politiikan tai väkivallan ja terrorismin yhteydessä. Lisäksi uskonnolla selitetään väkivaltaa ja yhteiskuntien kuohuntaa muutenkin, ja samalla todelliset analyysit ongelmien yhteiskunnallisista ja taloudellisista yhteyksistä jätetään kirjoittamatta.

Salakavalinta on kuitenkin se, kuinka islamin ja muslimien kuva rakennetaan - näennäisen neutraalisti, esittämättä esimerkiksi uskonnon ja väkivallan suhteesta mitään varsinaisia väitteitä. Siis esimerkiksi niin, että puhutaan shiia- ja sunnitaistelijoista. Kukaan ei sano, että muslimius olisi shiia- tai sunnitaistelijan väkivaltaisten tekojen syy, mutta sellainen representaatio tuosta silti rakentuu.

:)

Pitäisiköhän tosiaan tarttua siihen v-kirjaan?

Ehkä tyydyn kuitenkin vain kirjoittamaan tuonkin seminaarin mutkat suoriksi huomisessa uutisanalyysissä. Kyllä journalismikin on aika ihanaa.