...väsyttää.

Pitäisi mennä nukkumaan, mutta arveluttaa se meneminen. Jos uni ei tulekaan, taas, ja sitten valvon ainakin siihen asti, kunnes lehti kolahtaa eteiseen?

En jaksaisi valvoa. Sattuneesta syystä valvominen suorastaan pelottaa. Jos alan taas luisua?

Mutta on kai tässä elämässä jotakin myönteistä, tänäänkin. Lämmössä oli päivällä hyvä olla, puistossa miettimässä maailmanrauhaa ennen työpäivää, maailmanparantamisen kahdeksantuntista ammattilaisuutta. Ja kyllä sitä taas parannettiinkin. Kirjoitin Venäjän ja Georgian ohjusväittelystä. Kuka ampui, ketä ampui ja millä, vai ampuiko kukaan ketään millään.

Mene ja tiedä. Minua arveluttaa sekä oma että maailman rauha.