Missä vaiheessa tuli jo elokuu? Milloin kesä ehti ohitseni melkein huomaamatta?

Mielessä on vielä niin monta jutunaihetta, joita en enää ehdi toteuttaa. Niin monta aamukahvia, joita en ehdi juoda Linnunlaulun kahvilassa. Niin monta lämmintä kesäyötä, jota en viettänytkään hyvässä seurassa Helsingin rantoja kahlaten.

No, myönnetään: kesä on aina yhtä iso unelma, jota ei ehdi toteuttaa (vähän niin kuin elämä?). Mutta onneksi syksykin on ihana, jos vaan muistaa sallia niiden hyvien päivien tulla, niin kuin ystävä M eilen patisti. Will keep that in mind.

Ja sitä paitsi, jos nyt ajattelisin entisten kaavojeni mukaan, olisin sitä mieltä, että nyt se elämä vasta alkaa. Syksyksi ja siitä eteenpäin minulle on luvattu töitä (tuskin uskon sitä vielä itsekään). Näyttää siltä, etten tosiaan muuta tästä Kallionkolosta ainakaan seuraavaan viiteen kuukauteen, kuten tapanani on tähän saakka ollut.

Nyt voisin melkein tehdä yhden isoimmista sitoumuksista, joita tällä hetkellä tiedän. Ostaa digiboksin (tiedättehän, jos ostaa kaapelihärvelin, se ei sovi antenniverkkoon, josjakun taas muuttaa, ja päinvastoin).