Vietin viikonlopun lapsuudenkotona ja aloin taas pohtia aihetta juuret. Mistä tulen, mihin kuulun, ja ennen kaikkea, mistä mua ennen olleet sukulaiset on tulleet?

Yksinkertainen vastaus on tietysti, että Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta, vttumaisten ihmisten kunnailta ja Suomen laulumailta. Tunnistan kyllä itseni: vttuilu käy tarvittaessa kuin luonnostaan, ja sanailu on jos ei aivan verissä niin ainakin sydämessä. Mutta entä tästä eteenpäin, tai oikeastaan taakse: tulivatko esiesiesivanhempani jostakin Venäjän kaikuvista metsistä, vai mistä? Tämä vaihtoehto vaikuttaa ainakin äkkiseltään kaikkein todennäköisimmältä.

Yksi juurien etsinnän muoto lienee sekin urakka, jonka joululomalla aloitin. Rupesin kirjoittamaan muistiin vanhempieni taajaan käyttämiä murresanoja. On väikylöintiä, yökuntia ja kopeutumista. Ja paljon paljon oppimista, huomaan, tällä kaupunkilaislapsella, kuitenkin.